Historiikki

05.03.2019

Tammikuussa 1992 muutti kipeilyguru Juha Rantala Turusta Kouvolaan. Juha yritti heti alkuun löytää seudulta kiipeilijöitä, kuitenkaan siinä onnistumatta. Vuosikymmenen alussa Kouvolan seutu tuntui kiipeilylliseltä tyhjiöltä, vaikka lähellä sijaitsevan Olhavan "vuoren" olisi luullut vaikuttavan asiaan juuri päinvastoin. 

Tunnelin päässä alkoi kuitenkin näkyä valoa vuoden -92 syksyllä, kun Kouvolan kaupungin silloinen nuoritoimenjohtaja Risto Kuparinen otti Juhaan yhteyttä. Kouvolan kaupunki oli saneeraamassa vanhaa paloasemaa eli Brankkaria nuorisotiloiksi. Paloaseman yhteydessä sijaitsi vanha, vuonna 1948 rakennettu letkunkuivaustorni, jonka Kuparinen arveli soveltuvan kiipeilykäyttöön. Juha kävi paikanpäällä tutustumassa tilaan ja tuli siihen tulokseen, että sisäkiipeilyseinän rakentaminen torniin olisi mahdollista. Projektiin saatiin mukaan vielä nuorisotyöntekijä Osku Lakka, josta kehkeytyi myöhemmin eräs kerhon kantavista voimista  

Tornin rakentaminen kiipeilykäyttöön alkoi vuoden 1993 alussa. Työ suoritettiin talkoovoimin ja mukana häärivät Juhan lisäksi Osku, sekä Esa Kurri. Torni saatiin kuitenkin kuntoon melko nopeasti, kun lisää kiinnostuneita alkoi ilmaantua paikalle. Suurimmalle osalle porukkaa ensikosketus kiipeilyyn tapahtuikin juuri sisäseinän kautta. 

Kesän aikana koluttiin sitten paikallisia kallioita ja Olhavaa, mutta muuten toiminta oli vielä varsin pienimuotoista, lähinnä kaveripiirin kiiveskelyä. Seuraavan vuoden vaihteessa todettiin kiinnostuneiden määrän alueella nousseen sellaisiin lukemiin, että jonkinlaisen järjestäytyneen toiminnan alulle saattaminen oli edessä. Kiipeilykerhokiilan perustava kokous pidettiinkin 24.4. 1994. Kerhon toimesta aloitettiin heti kiipeilykurssien järjestäminen halukkaille. Kurssit ja erilaiset tapahtumat olivatkin luonteva jatke porukassa vallinneelle kiipeilykurin ja -turvallisuuden vaalimiselle. 

Kerhon jäsenmäärä kasvoi nopeasti ja jo muutaman kuukauden kuluttua se oli ylittänyt maagisen 50 jäsenen rajan. Saavutusta voidaan pitää melkoisena pienellä paikkakunnalle toimivalle yhdistykselle, joka kaiken lisäksi toimi tuolloin vielä melko tuntemattoman urheilulajin pää-äänenkannattajana.

Tämä teksti on lyhennetty ja vapaasti muotoiltu uudelleen käyttäen 
pohjana Juha Rantalan vuonna 1994 Kiila-avain lehdessä ilmestynyttä 
artikkelia HISTORIIKKI- Kuinka kiipeilykerho kiila syntyi.